Kaikki pelaa? Oppimisen aktivointi osallistavin ja autenttisin tehtävin

Opetusharjoittelun kehitettävänä opintojaksona farmakologian ja toksikologian peruskurssi

Teimme opetusharjoittelumme farmakologian ja toksikologian peruskurssilla, jolle osallistuu lääketieteen ja hammaslääketieteen 2. vuosikurssin n. 200 opiskelijaa sekä satunnaisia muita opiskelijoita. Farmakologian ja toksikologian opintojakson tarkoituksena on kehittää valmiuksia lääkeaineiden järkiperäistä ja mahdollisimman turvallista käyttöä varten. Lisäksi opiskelija oppii ryhmätyöskentelytaitoja sekä esiintymistaitoja.

Opintojakso koostuu 33:sta kahden tunnin luentokerrasta sekä kahdeksasta kahden-neljän tunnin ryhmäopetuksesta. Suoritukseen vaaditaan osallistuminen ryhmäopetuksiin sekä neljän tentin hyväksytty suorittaminen: alkutentti, kaksi välitenttiä sekä lopputentti. Kurssiarvosana määräytyy lopputentin mukaan. Kurssin laajuus on 10 opintopistettä. Oppimateriaalina on 1200-sivuinen oppikirja ja ryhmäopetuksissa ennakkolisämateriaalina ovat alkuperäistutkimukset, sekä eurooppalaiset että suomalaiset Käypä Hoito –suositukset. Materiaali ohjaa toivottavasti ymmärrykseen siitä, mistä lääketieteellinen tieto on peräisin, miten se päätyy hoitosuosituksiin ja minkälaista materiaalia voi käyttää tietolähteenä työelämässä. Opettajia kurssilla on 18.

Pedagoginen kehittämiskohteemme

Kehittämiskohteemme kurssilla olivat osa ryhmäopetuksista, jotka käsittelevät sydän- ja verisuonitautien lääkehoitoa. Valitsimme juuri nämä ryhmäopetukset kehittämiskohteeksi, koska a) ne ovat ensimmäisiä ryhmäopetuksia kurssilla ja halusimme aktivoida opiskelijat jo varhaisessa vaiheessa, b) aihe on keskeinen mutta myös haastava farmakologian osa-alue ja c) olemme saaneet aiemmin palautetta, että nämä opetukset eivät ole mielekkäitä tai riittävän tehokkaita.

Toisena kehityskohteena halusimme myös suunnata arviointia linjakkaamman opetuksen mukaisesti (Virtanen ym, 2015).

Uudistusten tavoitteena ryhmäopetusten ja arvioinnin kehittäminen

Halusimme opiskelijoiden saavan ryhmäopetuksista enemmän irti ja pyrimme siihen, että ”vapaamatkustajia” ei opetuksissa olisi. Aiemmin opetuksen aktiivinen osa eli tiedon etsiminen ja esityksen valmistelu on tapahtunut ennen opetusta, ja opetuksessa on vain esitelty tulos Powerpoint-esityksenä. Tämä ei ole aktivoinut opiskelijoita enää varsinaisen opetuksen aikana keskusteluihin, eikä opettaja juuri ole pystynyt todentamaan kaikkien tasapuolista osuutta ryhmätöiden valmisteluun. Nyt pyrimme saamaan aktiivisen osuuden myös ryhmäopetukseen, ettei se olisi vain esitysten ”läpikäyntiä”.

Kahdesta ryhmäopetuksesta ensimmäisessä (verenpainelääkkeet) opiskelijat saivat ennakkomateriaalin (verenpainelääkkeiden tehon isoissa väestöissä osoittavat alkuperäisartikkelit ja kohonneen verenpaineen hoidon Käypä hoito -suositukset), jonka avulla he ratkoivat pienryhmissä potilastapaukset opetusta edeltävästi. Varsinaisessa opetustilanteessa he sitten palapelitekniikalla opettivat omat tapauksensa muille 3-4 hengen ryhmissä. Opetuksen onnistumisen kannalta etukäteisohjeistaminen oli tärkeää: tehtävänannossa painotimme, että jokaisen asiantuntijan tehtävänä on perehtyä omaan vastuualueeseensa ennen seuraavaa kontaktitapaamista niin, että kykenee opettamaan asian hyvin muille ja varautumaan toisten (myös opettajan) kysymyksiin (Palola, 2015).

Oli myös ideana, että opiskelijat saavat nostaa palapeliryhmässä esiin tulleita kysymyksiä Padletille, josta vastaukset voitaisiin kunkin kysymyksen lopussa yhdessä pohtia niin että vastausvuoro olisi etupäässä kysymyksen valmistelleella ryhmällä. Näin jokainen opiskelija joutuisi ottamaan vastuuta oppimisestaan ja toistensa opettamisesta – ja oppimisesta. Katsoimme tapauksia lopuksi myös yhdessä ja nostimme tärkeimmät asiat vielä esiin Socrative-kyselyn avulla.

Tämä oli opintojakson toinen ryhmäopetuskerta, joten tarkoitus oli saada opiskelijat motivoitua valmistelemaan ryhmäopetukset hyvin jo alkuvaiheessa. Pienryhmissä he kuitenkin saisivat pehmeän laskun asioiden esittämiseen ja ehkä rohkaistuisivat pohtimaan asioita yhdessä jo alkuvaiheessa (Gupta, 2014).

Toisessa ryhmäopetuksessa (muut sydän- ja verenkiertoelimistön lääkkeet sekä diabeteslääkkeet) opiskelijat saavat ennakkomateriaalin (Käypä Hoito –suositukset), joihin perehtyvät (yksin tai ryhmässä) kotona. Varsinaisessa opetuksessa he sitten 3-4 hengen ryhmissä ratkoivat niihin liittyviä potilastapauksia ja lopuksi nostettiin yhdessä vielä tärkeimmät asiat niistä esiin, esim. Padletin avulla. Myös Socrative-kyselyllä opiskelijat lopuksi testasivat omaa oppimistaan ja opettaja sai palautteen omasta opetuksestaan. Potilastapausten muodossa teoria linkittyi käytäntöön ja lisäsi aiheen kiinnostavuutta.

Palapelitekniikalla halusimme kokeilla opiskelijoiden vastuuttamista, että jokainen joutuisi oikeasti opettelemaan asian hyvin, koska joutuu opettamaan sen toisille. Toisessa ryhmätyössä potilastapaukset tulevat kuin ”lääkärille” ja ne joutuu ratkomaan nopeammin. Opettaja on kuitenkin tilanteessa mukana ja voi tarvittaessa opastaa ja ohjata oikeaan suuntaan. Opintojakson jokainen ryhmäopetuskerta (yht. 8 kpl) on nyt vähän erilaista kaavaa noudattava, joten riski opiskelijoiden mielenkiinnon lopahtamisesta ryhmätöiden osalta vähenee.

Lisäsimme opetuksiin myös muita pienempiä kokeiluja. Ryhmäopetuksen alussa halusimme kerrata verenpainelääkkeiden vaikutusmekanismit. Näytimme opiskelijoille kuvitteellisen tenttivastauksen, sekä yksinkertaistetun arviointimatriisin ja pyysimme arvioimaan mitä vastauksesta puuttuu ja mikä on hyvää, minkä jälkeen keskustelimme yhdessä asiasta. Saimme palautetta, että kertaus oli hyvä, mutta itse ajattelemme, että tämän voisi toteuttaa jonakin mielekkäämpänä tehtävänä, vaikka kuvan täydentämisen avulla. Taka-ajatuksena tehtävässä myös oli, että arviointi tulisi avoimemmaksi. Sattumaa tai ei, yksikään opiskelija ei pyytänyt tarkistamaan välitentin jälkeen tenttivastaustensa arviointia, mitä ei ole tapahtunut aiemmin. Lopputenttiin asti tämä ei enää kantanut.

Toisena pienkokeiluna ohjeistimme opiskelijoita antamaan rakentavaa palautetta. Opiskelijat antoivat kirjallisen palautteen mitä oppivat toistensa palapeliesityksestä, mikä toimi ja mikä ei toiminut. Keräsimme näistä kokoomapalautteen ja näytimme seuraavan ryhmäopetuksen aluksi. Opiskelijat saivat jatkoon vinkkejä miten opettaa, eikä palaute ollut kenellekään henkilökohtaista. Palautteen anto ja saaminen tuntui opiskelijoista mukavalta, palaute oli pääosin positiivista ja sen esittely samoin. Molemmat pienkokeilut teoriassa opettivat antamaan ja saamaan palautetta, ehkä toimimaan myös formatiivisena arviointina. Nämä geneeriset opit olivat kuitenkin vähän irrallisia, eivätkä kohdistuneet isompaa panosta vaativaan tuotokseen. Lähiopetusajan rajallisuuden vuoksi painopiste pitää jatkossa olla opittavassa asiassa.

Arvioinnin kehittämiseksi välitenttien kysymyksiä pyrittiin muokkaamaan soveltavammiksi ja paremmin linjakasta opetusta vastaavaksi. Vallitsevan tilanteen takia toinen välitentti peruuntui ja kevään loput tentit piti siirtää verkkotenteiksi moodleen.

Digipedagogiikan hyödyntäminen

Socrativea käytettiin asioiden kertaamiseen ja siinä myös opettaja sai palautetta miten opetus on mennyt ja ovatko oleelliset asiat jääneet mieleen (Schlegel & Selfridge, 2014). Padletia ohjeistettiin käyttämään siihen, että ajatuksia voisi kirjoittaa muistiin opetuksen aikana ja niitä voidaan sitten myös yhteisesti pohtia. Kysymyksiä opiskelijat eivät juuri Padletiin kirjanneet. Toisessa ryhmäopetuksessa Padletia hyödynnettiin niin, että opiskelijat kirjasivat siihen pääasioita potilastapauksista, jotta muiden oli ehkä hieman helpompi sitten seurata kun tapaukset esiteltiin. Opiskelijat pystyivät myös tallentamaan yhteenvedot sieltä itselleen.

Opiskelijat esittivät palapelimenetelmällä asiat toisilleen haluamallaan tavalla, ja saivat halutessaan käyttää myös digipedagogiikkaa apuna. Emme tähän varsinaisesti ohjanneet, mutta kokemus näytti, että muiden oli helpompi seurata toisten opetusta, jos käytössä oli esimerkiksi Power Point – esitys. Ensi vuonna on varmaankin hyödyllistä ohjeistaa opiskelijoita tekemään tällainen esitys tai edes jotenkin visuaalisesti esittämään opetuksen oleelliset asiat.

Mikä onnistui? Mikä ei? Mitä olisi kannattanut tehdä toisin?

Mielestämme opetukset toteuttivat hyvin sosiokonstruktivistista oppimiskäsitystä, pienissä 3-4 opiskelijan ryhmissä tuli hyvin keskustelua ja ryhmät olivat ns itseään korjaavia, eli jos joku sanoi jotain väärää niin yleensä joku osasi korjata tiedon, eli ei juuri ollut niin, että kaikki olisivat ajatelleet asiasta yhtä väärin. Tämä myös koettiin hyödylliseksi, että sai ”opettaa” kaveria. Varsinkin palapelitekniikasta oli alussa huoli, että opettavatko opiskelijat toisiaan väärin, mutta tätä ei näyttänyt tapahtuvan. Palautteen mukaan loppukertaus asioista oli opiskelijoiden mielestä hyvin tärkeä.

Opiskelijat olivat paljon aktiivisempia kuin aiemmin, kun pääsivät pienryhmissä keskustelun vauhtiin, ja kertoivat loppukeskustelussakin paremmin omista tapauksistaan. Aiempina vuosina keskustelua ei ole saanut vastaavasti ”rullaamaan”. Toisten opettaminen, yhdessä pohtiminen ja uusien näkökulmien saaminen koettiin hyödylliseksi. Osa opiskelijoista jopa toivoi, että kaikki opetukset toteutettaisiin samalla kaavalla. Muutettavaa opetukseen jäi menetelmän puolesta se, että opiskelijat haluaisivat opetuksen alussa pikaisesti kokoontua ryhmänä ennen palapelin opetusryhmiin jakaantumista, ja katsoa opetettavan asian vielä läpi yhdessä. Tämä tosin vie vähän turhaa aikaa opetukselta. Myös opetustila saattaa asettaa haasteita, jos useampi ryhmä joutuu keskustelemaan pienessä tilassa taustahälinässä.

Digipedagogiikka sekä toimi että ei. Socrative-kysely sai todella paljon positiivista palautetta opiskelijoilta, mutta toisaalta tekninen toteutus vaatii vielä hiomista. Kysymysten määrä kannattaa pitää alle 10, muuten se vie liian paljon aikaa ja keskittyminenkin ehkä opiskelijoilla herpaantuu. Kysymysten pitäisi myös olla sopivan tiiviisti muotoiltu, ei pitkiä kysymyksiä ja vastauksia. Socrativen etu on myös sen osallistavuus: jokainen saa äänensä kuuluviin ja pääsee testaamaan omaa osaamistaan. Padlet ei houkutellut kirjoittamaan kysymyksiä spontaanisti, mutta se toimi kerättäessä tiivistelmät potilastapauksista. Lisäksi opiskelijat pystyvät Padletista tallentamaan itselleen muistiinpanot. Padlet toimi oikein hyvin myös välittömänä palautteenantokanavana.

Materiaalia rajattiin nyt selkeämmin kuin aiemmin, esim. mitkä kappaleet Käypä hoito –suosituksesta ovat oleellisia juuri tässä opetuksessa. Siltikin tuli palautetta, että materiaalia oli liikaa. Toisaalta osassa palautteessa pidettiin hyvänä, että oppi tiedonhakua. Opiskelijoiden tulee kuitenkin oppia löytämään tarvittava tieto materiaalimassan keskeltä, ja oppia priorisoimaan mikä on milloinkin oleellista.

Yksi etukäteismurhe oli se, onko toinen opetus liian kliininen? Toisen ryhmätyön neljä potilastapausta oli selkeästi aivan liikaa toisen vuoden opiskelijoille. He ehtivät perehtyä ehkä vain yhteen tapaukseen kunnolla. Annoimmekin heidän tehdä niin, koska tapaukset olivat aika samantapaisia ja niissä piti ottaa samoja asioita huomioon. Ehkä oli hyväkin, että meni näin. Opiskelijapalautteen mukaan sydänlääkkeiden opetus potilastapausten kautta todettiin oikein hyödylliseksi ja havainnollistavaksi. Tapaukset eivät olleet myöskään liian helppoja. Palautteessa myös mainittiin, että potilastapausten osittainen päällekkäisyys ei haitannut vaan lisäsi asian oppimista kertauksen kautta. Myös alkuvaiheen lääketieteen opiskelijoille on motivoivaa se, että he pääsevät yhdistämään tietoa potilastapauksiin (Pyörälä, 2014).

Aikataulutus ensimmäisessä ryhmäopetuksessa meni todella hyvin, mutta toisessa opetuksessa aikataulu oli hieman tiukka jopa sen muutoksen jälkeen, että yksi ryhmä perehtyy vain yhteen tapaukseen. Tätä pitää varmaan ensivuodeksi optimoida. Opiskelijat esittivät, että jokainen ryhmä perehtyisi jatkossa vain yhteen tapaukseen ja esittelisi sen muille. Palautteessa esitettiin myös, että potilastapaus havainnollistettaisiin visuaalisesti, koska siinä on paljon yksityiskohtia jotka on hankala muistaa tapausta käsiteltäessä. Opiskelijoille voisi antaa tapaukset etukäteen tutustuttavaksi jo kotona.

Millaiset opiskelijoiden oppimistulokset olivat? Oliko kurssilla vaikutusta kurssin aiempaan läpäisyyn?

Emme osaa sanoa vaikuttiko ryhmäopetusten muutos oppimistuloksiin, koska lopputentti jouduttiin järjestämään poikkeuksellisesti etätenttinä, eikä ole täysin vertailukelpoinen aiempien vuosien tenttien kanssa.

Millaista palautetta saimme opiskelijoilta? Entä vertaisilta/mentorilta?

Ensimmäisen ryhmäopetuksen palautteessa oppimista edistävinä asioina pidettiin erityisesti ryhmässä tekemistä ja toisille opettamista, hyvää etukäteisvalmistautumista ja sitä, että lopussa käytiin vielä yhteisesti asiat läpi ja kerrattiin tärkeimmät keskustelemalla sekä lopuksi vielä Socrative-testin avulla. Nämä olivatkin juuri asioita joiden toivoimme opetuksessa toimivan, joten palaute oli tältä osin erittäin rohkaisevaa! Bonuksena saatiin vielä vapautunut ilmapiiri. Kehitysehdotuksia opetuksen teknisen toteuttamisen suhteen otamme huomioon tulevissa opetuksissa. Socrative-kyselyn hyötyä voi vielä parantaa ja jopa laatia niitä itsenäisiksi kertaaviksi kotitehtäviksi. Kehityskokeiluna laadimme Socrative-kyselyn luennon jälkeen tehtäväksi, ja opintojakson loppuun mennessä sen oli käynyt täyttämässä ”vain” kolmasosa kurssilaisista. Voi kuitenkin pohtia onko yli 60 opiskelijaa riittävä määrä vaivannäölle. Sisällön puolesta ryhmäopetukseen ei esitetty parannettavaa, vaikka alkuperäisartikkeleihin tutustumista pidetäänkin osin turhana. Kun on kaikki materiaali ja hoitosuositukset napin painalluksen takana saavutettavissa, ehkä hämärtyy mistä ne ovat peräisin ja miten sinne päätyneet.

Toisesta ryhmäopetuksesta saimme hyvin paljon palautetta, sekä hyvää että kehitettävää. Aikataulutuksessa oli hieman ongelmia, koska alkuperäinen suunnitelma tapauksien määrästä oli ehkä hieman liian kunnianhimoinen. Tästä tulikin kaikista eniten ”negatiivista” palautetta. Eli että aika ei riittänyt tai että olisi haluttu katsoa jo etukäteen kotona potilastapauksia tai että niitä olisi ollut vähemmän tai ne olisivat olleet yksinkertaisempia. Muokkasimme aikataulutusta opetusten edetessä ja ilmeisesti tilanne palautteiden mukaan hieman parani, mutta sitä täytyy vielä ensivuodeksi optimoida. Positiivista palautetta tuli samoista asioista kuin ensimmäisessä ryhmätyössä, eli etukäteen valmistautumisesta, ryhmässä tekemisestä, yhteisestä kertaamisesta ja vielä Socrative-kertaamisesta. Ehdottomasti eniten kehuttiin potilastapauksia ja sitä että ne olivat sopivan haastavia. Usea myös mainitsi, että oli hyödyllistä oppia tiedon etsimistä.

Saimme toteuttaa opetusharjoittelun yhdessä ja antaa ja saada palautetta toisiltamme harjoittelun edetessä. Teimme kuten opetimme: pohditaan yhdessä ja opitaan toiselta.

Lopuksi ajatuksia arvioinnista

Opintojaksomme arvosana perustuu ainoastaan lopputenttiin. Alussa ja välillä pidettävät tentit myös toki toimivat palautteena opitusta, jonkunlaisena formatiivisena arviointina. Nyt kun nämä tentit siirtyivät moodleen, opiskelijat pääsivät helposti katsomaan osaamistaan ja vertailemaan oikeisiin vastauksiin. Näin tentti toimii paremmin oppimistapahtumana. Verkkotenttien ongelma on kuitenkin se, että kysymysten tulee olla soveltavia, jotta helppoa vastausten googlausta tai copy-pastausta ei voi harrastaa. Helppo tentti valitettavasti laiskistaa oppimista.

Emme voi mitenkään varmistaa 200 opiskelijan osaamista muutoin kuin tenteillä, joten summatiivinen arviointi on siltä osin välttämätön. Voisimme lisätä formatiivisen arvioinnin osuutta vaikka arvioimalla opiskelijoita Socrative-kyselyjen osaamisen perusteella joka vaikuttaisi arvosanaan. Opiskelijat eivät kuitenkaan kysyttäessä innostuneet tästä tavasta, joka ”lisäisi paineita” ryhmäopetuksissa ja siten myös veisi ryhmäopetusten rentoa ilmapiiriä.

Lopputentin suhteen ongelma on sama kuin netin pääsykokeissa: miten varmistaa opiskelijan oma osaaminen? Minimoimme ryhmätyömahdollisuuden ja kaikkien vastausten googlaamisen rajoittamalla tenttiaikaa sekä sekoittamalla kysymysten järjestyksen. Kysymykset tulivat eri opiskelijoille sattumanvaraisessa järjestyksessä ja jokaiseen kysymykseen oli vastattava ennen kuin pääsi seuraavaan, eikä kysymyksiin voinut enää palata. Sallimme tiedon etsinnän netistä ja kysymykset voisikin laatia niin, että tietokantoja, kuten interaktio- ja lääketietokantaa pitäisi samalla hyödyntää. Yhdistimme tenttiin monivalintakysymyksiä ja esseekysymyksiä potilastapausten muodossa. Opiskelijat antoivat tylyä palautetta tentin lisärajoituksista, mutta vaihtoehtoja ei valittavasti löytynyt. Lukihäiriöiset kärsivät rajoituksista, tämän ymmärsimme vasta jälkikäteen palautteesta. Seuraavaan tenttiin annamme pyydettäessä toki lisäaikaa. On myös huomioitava, että joillekin opiskelijoille etätenttimuoto voi huomattavasti parantaa oppimista, kun voi luottaa että tentin saa tehdä rauhallisessa tilassa ja asioiden hahmottamista edistävä materiaali on käytössä.

Saimme myös palautteessa tietoa, että tenttien siirtyessä verkkoon osa opiskelijoista lähinnä lomaili kun ”materiaalit on tentissä käytettävissä ja tentistä suoriutuminen on helppoa”. Tämä on iso haaste, miten saada tenttiorientoituneet opiskelijat panostamaan asioiden omaksumiseen ja kertaamiseen. Vaikka pyrimmekin tiedon soveltamiseen ja opiskelijoiden itseohjautuvuuteen, lopputentti olisi parasta pitää perinteisesti paperisena, omaa osaamista rauhalliseen tahtiin käyttävänä ja näyttävänä. Ryhmäopetuksissa saimme yksittäisen palautteen, jossa mainittiin artikkelien lukemisen olevan ”turhaa tentin kannalta”. Tenttiorientoituneisuus valitettavasti ohjaa vieläkin vahvasti joidenkin oppimista. Samoin saimme palautetta soveltavista välitenttikysymyksistä, joissa moitittiin kun vastaavaa esimerkkiä ei ollut käyty opetuksessa läpi. Toisin sanoen, kysymyksenasettelu oli onnistunut! Tenttikysymyksissä tosin tulee olla tarkkana, että kysymykset ovat yksiselitteisiä ja sopivalla laajuudella rajattuja, mitaten sitä mitä halutaan mitata.

Koska luennoilla on paljon asiaa ja yksityiskohtia, opiskelijat toivovat että tärkeimmät asiat korostettaisiin koska he eivät ymmärrettävästi osaa priorisoida tietoja. Tenteissä olemme entisestään kiinnittäneet tähän huomiota, pyrkimällä soveltamaan ydinasioiden osaamista ja yhdistelemään tietoa. Hyvien kysymysten laatiminen on vain kovin haastavaa. Ja se tulisi tehdä joka tenttiin uudelleen. Suurten kurssien arviointi on edelleen suuri haaste, joka saattaisi selvittyä vertailemalla hyviä ja huonoja kokemuksia opettajien kesken. Ottakaa yhteyttä!

Evästys muille opettajille

Anna opiskelijoille vastuuta oppimisestaan. Pienessä ryhmässä opiskelijat opettavat ja korjaavat toistensa tietokäsityksiä ja jakavat keskenään uusia näkökulmia. Autenttiset tehtävät innostavat ja sitovat teorian käytäntöön.
Osallista kaikki mukaan aktivoivin ryhmätöin, vaikkapa palapelimenetelmän avulla tai yhteisin pienryhmätehtävin. Luo vapautunut ja rohkaiseva ilmapiiri. Anna selkeät säännöt ja mahdollista kaikkien pelata.


Lähteet:

Gupta, M. Enhancing student performance through cooperative learning in physical sciences. Assessment & Evaluation in Higher Education 2004, 29, 1: 63-73.

Palola, E. Yhteistoiminnallinen oppiminen yliopiston perusopetuksessa – esimerkkinä palapelityöskentely. Yliopistopedagogiikka 2015; 22, 1, sivut 23-26.

Pyörälä E. Paradigman muutos ja aktivoivat oppimismenetelmät lääketieteen koulutuksessa. Yliopistopedagogiikka 2014, 21, 2, sivut 3-15.

Schlegel E, Selfridge N. Fun, collaboration and formative assessment: Skinquizition, a class wide gaming competition in a medical school with a large class. Medical Teacher 2014, 36: 447–449.

Virtanen V, Postareff L, Hailikari T. Millainen arviointi tukee elinikäistä oppimista? Yliopistopedagogiikka 2015, 22, 1, sivut 3-11.

Kirjoittajat:
Laura Vainio ja Johanna Magga
Yliopistopedagogiikan opiskelijat
Oulun yliopisto

Luento-opetuksesta flipaten etäopetukseen: Human resource management –kurssin päivitys

Suoritin Yliopistopedagogiikan opintoihin kuuluvan opetusharjoittelun keväällä 2020 Tuotantotalouden syventävällä kurssilla Human resource management. Kurssin opetus on tätä blogikirjoitusta tehtäessä päättynyt, mutta opiskelijoilla on vielä viikko aikaa palauttaa harjoitutyönsä. Tehtyjen kehittämistoimenpiteiden vaikutus opiskelijoiden suoriutumiseen ei siis vielä ole selvillä ja kurssin onnistuminen oppimistulosten osalta konkretisoituu vasta myöhemmin.

Alkuperäinen suunnitelma

Human resource management -kurssi siirtyi tämän toteutuskerran myötä meidän tutkimustiimimme vastuulle aikaisemman pitkäaikaisen opettajan jäädessä eläkkeelle. Suunnittelimme kurssin toteutuksen ja sisällön yhdessä kurssin uuden vastuuopettajan kanssa. Minun tehtävänäni oli tämän opetusharjoittelun muodossa suunnitella ja toteuttaa kurssin luento-opetus (3 luentoa) sekä vastata kurssin harjoitustyöstä. Kurssimateriaali ja sisältö luentokerroille uudistettiin kokonaisuudessaan.

Kurssin harjoitustyönä opiskelijat ovat aikaisemmin toteuttaneet ryhmässä heille osoitetun Oulun yliopiston yksikön HR-käytäntöjen arvioinnin haastattelemalla kyseisen yksikön henkilökuntaa P-CMM kypsyysmalliin perustuen valmiin haastattelumallin avulla. Ryhmä on lisäksi koostanut haastattelun tuloksista harjoitustyöraportin. Harjoitustyö päätettiin toteutettaa edellisvuosien kaltaisena, mutta tällä kertaa opiskelijat joko hankkivat itsearvioinnin kohteena olevan organisaation tai hyödynsivät meidän valmiiksi sopimiamme organisaatioita.

Luentosisältöjen kehittämisessä tavoitteena oli hyödyntää monipuolista materiaalia ja näin saada opiskelijoiden mielenkiinto heräämään ja samalla opettaa heitä hyödyntämään erilaisia lähteitä. Materiaaliin sisältyi niin kirjoja, artikkeleita, kuin myös erilaisia netissä olevia aineistoja sekä Ted-talk –videoita kurssin teemoista. Näiden pohjalta työstin kullekin luennolle lyhyet alustukset, jotka johdattivat kuhunkin P-CMM-mallin teemaan. Suurin aika luennoista käytettiin ryhmissä työskentelemiseen kyseisten teemojen ympärillä siten, että se edistäisi kurssin harjoitustyötä.

Opetusharjoittelussa oli tavoitteena soveltaa myös flippausta (Karabulut-Ilgu ym. 2018, Mason ym. 2013, Uzunboylu & Karagozlu 2015). Kurssitoteutus ei perustunut puhtaasti flippaukseen, mutta koin että sain siihen tuotua flippauksesta elementtejä, jotka mahdollistivat opiskelijoiden ajasta ja paikasta riippumattoman opiskelun ja yhteisten luentotapaamisten ajan hyödyntämisen syventävän aineiston käsittelyyn. Kullekin luennolle opiskelijoilla oli siis ennakkotehtävä, joka johdatteli luennon teemaan.

Tilanteen muuttuminen Korona-virustilanteen myötä

Kurssin aloitusluento pidettiin suunnitellulla tavalla luokkaopetuksena, mutta sen jälkeen opetus oli siirrettävä kokonaan etänä toteutettavaksi Koronavirus -tilanteen vuoksi. Tilanne tuli yllättäen, mutta siihen oli sopeuduttava ja etsittävä tekniset ratkaisut, joilla etätoteutus olisi mahdollista. Luentokerrat toteutettiin Zoomissa, joka mahdollisti Breakout room –työkalun avulla myös ryhmätyöskentelyn opiskelijoiden kesken luentokerroilla. Ryhmätyöskentelyjen tulokset dokumentoitiin Padletiin, joka jaettiin luentokertojen jälkeen opiskelijoille Moodlessa. Onneksi mahdollisista etäopetuksen toteutustavoista oli nopeasti tietoa saatavilla, vaikka muutos oli äkillinen.

Etätoteutus toimi yllättävänkin sujuvasti ja myös opiskelijat suhtautuivat siihen positiivisesti. Kokemus oli varmasti monelle uusi, mutta en koe tilanteen vaikuttaneen loppujen lopuksi oppimiseen kovinkaan paljoa. Luonnollisesti vuorovaikutus etänä on erilaista – esimerkiksi opiskelijoiden ilmeistä ei näe vastetta omalle puheelle, eikä omaa ulosantia ole mahdollista sen perusteella muokata. Samoin työskentelyn ohjeistaminen etänä on tärkeää ja siinä olisin osin voinut mielestäni onnistua paremmin.

Luento-opetusta suurempi vaikutus Koronaviruksen vuoksi muuttuneella tilanteella oli kurssin harjoitustyön toteuttamiseen. Useat meidän ja opiskelijoiden lähestymät organisaatiot ilmoittivat, että eivät voi toimia haastateltavina, sillä niiden HR-yksiköt olivat täystyöllistettyjä Korona-tilanteen aiheuttamien haasteiden vuoksi. Jouduimme tämän takia äkillisesti tarjoamaan opiskelijoille myös vaihtoehtoisen tavan toteuttaa ryhmätyö perustuen avoimesti saatavilla oleviin lähteisiin. Toisaalta Korona-tilanne tarjosi myös konkreettisen esimerkin siitä, millaisia haaasteita organisaation HR-toiminta voi joutua ratkaisemaan.

Kokemukset ja ajatukset jatkosta

Kurssi sisälsi jo lähtökohtaisesti alallamme tärkeänä osana olevaa työelämäyhteistyötä. Mielestäni onnistuimme kuitenkin kurssin uudistamisen myötä liittämään siihen ajankohtaisia elementtejä sekä pitämään yllä ja osin myös laajentamaan yhteistyötä työelämän kanssa. Uudet oppimateriaalit korostavat aikaisempaa enemmän kestävää kehitystä henkilöstöjohtamisen näkökulmasta ja näin valmistavat opiskelijoita kohti tulevaisuuden työelämää, jossa nämä teemat tulevat varmasti yhä tärkeämmiksi.

Opiskelijoilta luentokertojen jälkeen Socrative-sovelluksen avulla kerätyn palautten mukaan etätoteutus Zoomissa oli onnistunut, ja opiskelijoiden tyytyväisyys teknisen toteutuksen onnistumiseen kasvoi luentokertojen edetessä. Luentoteemojen ja luennoilla toteutettujen ryhmätöiden sisällön hyödyllisyyden osalta opiskelijoiden kokemukset vaihtelivat, mutta keskimäärin arviot olivat 4 luokkaa.

Sekä suunnitellusti toteutettujen kehittämistoimepiteiden ja Korona-virustilanteen myötä eteen tulleiden väistämättömien muutosten onnistumisen perusteella näkisin, että kurssi olisi jatkossakin mahdollista toteuttaa kokonaan etänä. Tämä mahdollistaisi myös työssäkäyvien opiskelijoiden osallistumisen kurssille aikaisempaa paremmin. Myös kurssin kokonaisuudessaan englanninkielinen toteutus on tärkeää yhä kansainvälisemmän opiskelijajoukkomme huomioiden.

Koen opetusharjoittelun edistäneen opettajuuteni kehittymistä juuri sopivalla tavalla. Opetuksen valmistelu vaati paljon työtä, toteutus muutosvalmiutta ja osin myös soveltamista. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin onnistumisen tunne saamani palautteen perusteella. Kurssin toteuttaminen toi näin ollen myös varmuutta omaan tekemiseen ja siihen, että minulla on tarvittava osaaminen, jonka pohjalta pystyn toteuttamaan opetusta. Opittavaa ja parannettavaa on aina, ja jokainen palaute antaa mahdollisuuden muokata omaa opetusta askeleen paremmaksi. Tämän opetusharjoittelun jälkeen kuitenkin uskallan aiempaa rohkeammin lähteä kokeilemaan ja toteuttamaan erilaisia ratkaisuja opetuksessa. Kannustan muitakin siis rohkeasti tekemään muutoksia ja kokeilemaan uutta – vain siten voi kehittyä ja löytää uusia hyviä tapoja toteuttaa opetusta!

Lähteet:

Karabulut-Ilgu, A., Jaramillo Cherrez, N., & Jahren, C.T. (2018) A systematic review of research on the flipped learning method in engineering education. British Journal of Educational Technology. 49(3), pp. 398–411.

Mason, G. S., Shuman, T. R., & Cook, K. E. (2013). Comparing the effectiveness of an inverted classroom to a traditional classroom in an upper-division engineering course. Education, IEEE Transactions on, 56(4), 430-435.

Uzunboylu, H., & Karagozlu, D. (2015). Flipped classroom: A review of recent literature. World Journal on Educational Technology. 7(2), 142-147.

Kirjoittaja: 
Päivi Kekkonen
Yliopistopedagogiikan opiskelija
Oulun yliopisto

Itseohjautuvuuden ja –arvioinnin tukeminen auttaa yliopisto-opiskelussa ja mahdollistaa elinikäisen oppimisen

Yliopistopedagogiikan opintoihin kuuluvassa opetuksen kehittämisprojektissa kohteenani oli lääketieteellisen tiedekunnan anatomian ja solubiologian kurssikokonaisuuteen kuuluva histologian kurssi. Tavoitteena oli kehittää opiskelijoiden itseohjautuvuutta ja itsearviointitaitoja kurssilla, jossa käytetään flipped learning-tyylistä opetusmenetelmää. Kehittämisprojektin taustalla oli tieto siitä, että opiskelijan itsearviointikyky on olennainen taito sekä opiskelujen aikana että työelämässä (Nicol & Macfarlane-Dick, 2006). On myös osoitettu, että itseohjautuvat opiskelijat ovat itsevarmempia ja sinnikkäämpiä oppijoita (Pintrich, 1995), ja itsearviointi auttaa kriittisen ajattelutavan kehittymisessä (Sharma, 2016).

Itseohjautuvuuden kehittämiseksi teetin opiskelijoilla kurssin alku- ja loppupuolella itsearviointikyselyn, jonka pohjana oli Wandlerin ja Imbrialen (2017) esittelemät itseohjautuvuuteen kannustavat menetelmät. Itsearviointikyselyn tarkoituksena oli tehdä opiskelijoille näkyväksi muun muassa se, ovatko he ymmärtäneet ydinasiat ja opiskelleet riittävästi. Kysely toteutettiin Socrative-verkkosovelluksella harjoitustyön aikana. Vastauksista ilmeni, että opettajan toiminta harjoitustöissä ja opiskelumateriaalit ovat opiskelijoiden mielestä kunnossa, mutta suurin haaste opiskelussa on oman ajankäytön hallinta ja keskittyminen opiskeluun. Tämä on ymmärrettävää juuri opiskelun aloittaneilla, ja kyselyn tarkoituksena oli havainnollistaa tämä opiskelijoille, jotta he ymmärtäisivät, kuinka suuri merkitys itseohjautuvalla oppimisella on yliopisto-opinnoissa.

Kirjallisuuden perusteella itseohjautuvuus onnistuu parhaiten, jos sitä harjoitetaan säännöllisesti (Sitzmann & Ely, 2010). Kehitysprojektissani teetinkin toistuvasti pieniä itsearviointiin johtavia tehtäviä, esimerkiksi lyhyitä paperille vastattavia kysymyksiä kuten ”mitkä olivat työkerran ydinasiat?”, ”minkä asian työstä opin hyvin?”, ”mitä pitäisi kerrata?”. Itseohjautuvuuden kehittämiseen tehtäviä olisi kuitenkin voinut olla enemmänkin. Opiskelijat eivät kokeneet, että kyselyt olisivat olleet merkittävä opetusmenetelmä, mutta uskon, että aiheen ottaminen esille on tuonut heille jollakin tasolla ymmärrystä itseohjautuvuuden merkityksestä. Myös se, että he ovat tiedostaneet, että itseopiskelua lisäämällä ja ajankäytön hallinnan parantamisella he olisivat oppineet paremmin, auttaa heitä yliopisto-opintojen aikana. Projektin myötä ymmärsin paremmin, kuinka paljon etenkin ensimmäisen vuoden opiskelijat tarvitsevat tukea yliopisto-opiskelun aloittamiseen ja omatoimisen opiskelun onnistumiseen.

Sekä opiskelijoilta saatu että vertais- ja mentoripalaute projektistani oli positiivista. Opiskelijat pitivät etenkin jatkuvaa kertausta ylläpitävistä tehtävistä ja oppimista testaavista kyselyistä. Vertais- ja mentoripalautteessa nousi esiin hyvänä asiana useiden opetusmenetelmien käyttö ja keskusteleva ilmapiiri opetuksessani. Kokonaisuudessaan kehittämisprojekti onnistui hyvin, ja sain kokeilla monia uusia menetelmiä opetuksessa. Olen myös aiempaa tietoisempi muista oppimiseen vaikuttavista asioista, joiden kanssa ensimmäisen vuoden opiskelijat kamppailevat, ja voin substanssiopetuksen lisäksi tehdä myös näitä asioita helpommaksi opiskelijoille. Vaikka yliopisto-opiskelussa oletetaan opiskelijoiden olevan melko itseohjautuvia, taito ei etenkään ensimmäisten kurssien aikana ole vielä välttämättä vaaditulla tasolla. Opettajan on hyvä tiedostaa tämä, antaa siihen tukea sekä tuoda se myös opiskelijoille näkyväksi, jolloin opiskelujen alkuun pääseminen helpottuu ja elinikäinen oppiminen mahdollistuu.


Lähteet:

1. Nicol D & Macfarlane-Dick D, Formative assessment and self-regulated learning: a model and seven principles of good feedback practice, Studies in Higher Education 31 (2006) 199-218.
2. Pintrich P, Understanding self-regulated learning, New Directions for Teaching and Learning 63 (1995) 3-12.
3. Sharma R, Jain A, Gupta N, Garg S, Batta M & Kant Dhir S, Impact of self-assesment by students on their learning, International Journal of Applied &Basic Medical Research 6 (2016) 226-229.
4. Wandler J & Imbriale W, Promoting undergraduate student self-regulation in online learning environments, Online Learning 21 (2017) 1-16.
5. Sitzmann, T. & Ely K, Sometimes you need a reminder: The effects of prompting self-regulation on regulatory processes, learning, and attrition, Journal of Applied Psychology, 95(1), (2010) 132-1

Kirjoittaja:

Elina Kylmäoja

Yliopistopedagogiikan opiskelija
Oulun yliopisto

Digiharppaus opetusharjoittelun yhteydessä

Korkeakoulujen digiloikka muuttui yhdessä yössä digiharppaukseksi, kun yliopistoissa piti siirtyä poikkeusolojen takia etäopetukseen kesken meneillään olevan kurssien hyvin lyhyessä ajassa. Myös oma opetusharjoitteluni Partikkelitekniikan kurssilla sai uuden käänteen tästä johtuen. Päädyin siirtämään kurssin perinteiset luennot etäyhteydellä pidettäväksi luennoiksi. Uskon, että poikkeustilanteessa nämä olivat myös opiskelijoille tärkeitä kohtaamisia ja auttoivat heitä myös rytmittämään opiskelujaan. Etäluennoilla hyödynsin Teams-sovellusta, sillä sinne sai luentotapahtumat ajastettuina kokouksina helposti samaan sivustoon ilman erillisiä viestejä opiskelijoille. Opiskelijat (n. 100 kpl) liittyivät Teamsiin annettujen ohjeiden mukaisesti ilman ongelmia.

Etäopetuksen suurin haaste oli vuorovaikutuksen luominen minulle ennestään tuntemattomien opiskelijoiden kanssa, joita oli kurssilla paljon. Etäluennot eivät tuntuneet luontevalta paikalta vuorovaikutuksen luomiseen, sillä opiskelijat olivat vielä verrattain arkoja puhumaan etäluennoilla. Tämän vuoksi päädyin siirtämään vuorovaikutuksen etäluentojen ulkopuolelle sähköpostilla tapahtuvaksi neuvonnaksi ja kotitehtäviin annettuihin kirjallisiin palautteisiin. Jos aikaa suunnittelulle on enemmän, niin myös etäluentojen aikana voi hyödyntää esimerkiksi Kahootia, Socrative tai Padletia vastaavasti kuin perinteisillä luennoillakin.

Jo kurssin suunnitteluvaiheessa ennen poikkeusoloja olin päätynyt toteuttamaan kurssin jatkuvalla arvioinnilla ja kasvattaa kotitehtävien merkitystä. Tämä palveli erittäin hyvin myös näin poikkeusaikana, sillä opiskelijoiden kuorma tasoittui pidemmälle ajalle. Kurssin arviointi koostui yhteensä viidestä kotitehtävästä (yhteensä 16 pistettä) sekä kahdesta tentistä, jotka muutettiin kotitenteiksi (yhteensä 20 pistettä). Vain kotitentit olivat pakollisia kurssin suorittamiseksi. Kotitentit toteutettiin antamalla opiskelijoille luentoihin liittyen soveltavia kysymyksiä ja vastausaikaa noin viikko, jolloin he saivat rytmittää opiskelut omaan tahtiinsa. Kotitentit suunniteltiin siten, että niitä tehdessä opiskelijat kävivät luontevasti opiskeltavan sisällön itsenäisesti läpi. Kotitenttien haasteeksi koin erityisesti arvioinnin yhdenmukaisuuden, sillä tenttikysymykset olivat soveltavia, jolloin yhtä oikeaa ratkaisua ei välttämättä ollut. Lisäksi tehtävien arviointi vei paljon työaikaa muutenkin jo haastavassa tilanteessa. 

Kurssilta sain pääasiassa positiivista palautetta opiskelijoista. Erityisesti kotitentit pitkällä vastausajalla ja soveltavilla kysymyksillä saivat hyvän vastaanoton. Opiskelijat kokivat, että tällä tavoin he pystyivät perehtymään sisältöön syvällisemmin eikä tenttiin valmistautumiseen liittyvää stressiä ollut. Alla muutama anonyymipalaute kurssista:

”Toivoisin jatkossakin ehdottomasti kotitenttejä. Perinteiset tentit ovat stressaavia, eivätkä kannusta opiskelemaan aihetta pintaa syvemmälle, vaan ulkoa opetteluun.”

”Vahvuuteni on kirjoittamisessa, joten kurssin suoritustapa toimi kohdallani erinomaisesti. Tenteissä minulla on aina ollut tapana päntätä luentodioja ulkoa, jolloin välillä tuntuu, että käteen ei jää kovin konkreettista ymmärrystä aihekokonaisuudesta. Esseemuotoiset palautettavat välikokeet toimivat ainakin minun kohdallani parhaiten, sillä ne antavat minulle selvän kehyksen asiasta joka minun tulee hallita, ja ohjaavat minua perehtymään ja tutkimaan aihetta ulkoisistakin lähteistä. Kun minulle on annettu kysymys johon vastata, luentodiojakin tulee luettua tarkkaavaisemmin. Samoista syistä palautettavat välitehtävät olivat minulle myös arvokas ja tehokas opintomatka. Nekin kannustavat minua opettelemaan ja perehtymään aiheeseen pintaa syvemmälle. Se on jotain, mitä en välttämättä oma-aloitteisesti tekisi, enkä tuskin investoisi yhtä paljon aikaa aiheen opetteluun. Deadlinet myös toimivat kohdallani hyvin. Ne auttavat minua hahmottamaan ja jaksottamaan opiskelun työtaakkaa, ja positiivisesti ruoskivat minua opiskelemaan. Töiden palautus on jopa palkitseva tunne. Jos saisin valita, toteuttaisin kaikki kurssit tällä tavalla. Vaikkakin voin kuvitella, että esseiden lukeminen teettää paljon lisätyötä opettajille.”

”Selkeät luennot. Ei liikaa asiaa kerralla vaan juuri sopivasti.”
”Oli oikeasti todella mielenkiintoinen kurssi, ja jotenkin selkeästi pystyi aina näkemään miksi ja miten erilaiset asiat ovat tärkeitä oman (tulevan) asiantuntijuuden kanssa.”

Opetusharjoittelun muuttuminen etäopettamiseksi oli lopulta erittäin opettavainen kokemus ja jatkossa aion ehdottomasti hyödyntää erityisesti etäluentojen mahdollisuuksia myös muillakin kursseilla. Lisäksi kokemukseni hyvin suunnittelusta jatkuvasta arvioinnista sekä soveltavien kysymysten käyttö kotitenteissä olivat positiivisia.

Kirjoittaja:
Elisa Koivuranta
Tutkijatohtori
Kuitu- ja partikkelitekniikan tutkimusryhmä
Oulun yliopisto